Kiväärinpatruunan Valintaopas

 

Tehdasladattuja kiväärinpatruunoita on markkinoilla hyvin eri tyyppisiä ja niiden käyttötarkoitukset määräytyvät luodin toimintaperiaatteen ja lähtönopeuden mukaan. Tehdasladattujen patruunoiden saatavuudet ja hinnat vaihtelevat suuresti kaliiperin mukaan, yleisimpiin kaliipereihin patruunoita on vaikka minkälaisia, mutta harvinaisemman kaliiperisen aseen omistaja voi joutua latauspuuhiin. Patruunat ovat aina kaliiperikohtaisia, eikä toisen kaliiperin patruunoita saa ampua muusta, kuin sille tarkoitetusta aseesta. Joissakin kaliipereissa on mahdollista saada väärän kaliiperinen patruuna pesittymään aseeseen. Esimerkiksi .30-06 Sprg pesitettyyn kivääriin saa mahdutettua .308 Win patruunan, mutta kuten arvata saattaa, voi tällainen moka vaurioittaa asetta ja/tai ampujaa. Oikeastaan ainoana poikkeuksena sääntöön on se, että .22 Short patruunoita voidaan ampua turvallisesti .22 LR pesitetystä aseesta, suhteellisen yleisen harhaluulon vastaisesti .22 LR patruunoita ei kuitenkaan saa käyttää .22 WMR pesitetyssä aseessa.

Patruunaa valitessa tärkeintä on käyttää tilanteeseen sopivaa luotityyppiä. Hirvieläinjahtiin ei siis lähdetä harjoituspatruunoilla, eikä teertä kannata ampua ”supipaukulla”. Myös patruunan sopivuus omaan aseeseen tulee varmistaa ennen jahtiin lähtöä, sillä sama patruuna ei välttämättä ole se tarkin jokaisessa aseessa.

Kiväärin luodit voidaan karkeasti luokitella FMJ eli kokovaippapatruunoihin (soveltuvat hyvin rataharjoitteluun ja linnustukseen) ja laajeneviin luoteihin (isomman riistan metsästys). Laajenevat luodit voidaan taas jakaa vaikka kuinka moneen alakategoriaan. On kupariluoteja, Varmint-luoteja, Bondattuja ja bondaamattomia… Vaihtoehtoja riittää.

 

Rataharjoittelu

Rataharjoittelussa käytettävät patruunat ovat pääsääntöisesti metsästyspatruunoita edullisempi vaihtoehto. Kokovaippaluoti ei laajene osumasta, vaan luoti pysyy kasassa jättäen osumakohtaan siistin reiän. Kokovaippaluodit ovat yleensä laajenevia luoteja kevyempiä, sillä pahvihirvi ”kuolee” yhtä lailla myös hiukan tehottomammalla patruunalla. Osa rataharjoitteluun tarkoitetuista luodeista on valmistusprosessin vuoksi reikäpäisiä, hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Sakon 6,6 g Super Range. Reikäpäällä varustettu luoti hajoaa usein osumasta pehmytkudokseen, joten lintumetsälle niitä ei kannata ottaa. Osassa rataharjoitteluun tarkoitetuista luoteja löytyy leikkuriura, tällainen luoti jättää tauluun siistin reiän, eikä tulkille ole yleensä tarvetta.

 

Linnustus

Linnustuksessa pyritään minimoimaan lihahävikkiä käyttämällä kokovaippaluotia, sillä linnun suurimmat lihat sijaitsevat rinnassa johon laukaus usein osuu. Ampumamatkat ovat usein muita metsästysmuotoja pidempiä, joten luodin ballistiikkaan ja käyntiin on erityisen tärkeää perehtyä.  Linnustuksessa on suositeltavaa käyttää nopeahkoja, kokovaippaisia harjoituspatruunoita, pienen lihahävikin sekä laakean lentoradan vuoksi.

Hirvieläimet / Villisika / Karhu

Metsästyspatruunoiden valikoima on ainakin yleisimpien kaliiperien kohdalla erittäin laaja. Esimerkiksi .308 Win kaliiperiin löytyy laajenevaa luotia kahdeksangrammaisesta aina kolmeentoista grammaan asti. Hirvieläimelle tarkoitetulta luodilta haetaan maksimaallista jäämäpainoa jolloin vältetään luodin sirpaloitumista, tällä pyritään minimoimaan luodin aiheuttamaa vertymää ja hukkaan menevää lihaosuutta. Osa luodeista laajenee toisia nopeammin ja näin ollen lihaakin menee hiukan enemmän hukkaan. Tosin tällöin riistaeläin löytyy usein lyhyemmän pakolaukan päästä.

Metsästysluodit ovat kehittyneet runsaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensin siirryttiin vaipallisista lyijyluodeista ”bondattuihin” lyijyluoteihin, jossa lyijy-ydin ja vaippamateriaali on juotettu yhteen. Tämä takaa paremman luodin avautumisen sekä jäämäpainon, kun ”bondaamattoman” luodin kanssa riskinä on vaipan ja ytimen toisistaan irtoaminen. Suurin kehitysaskel pitkään aikaan ovat kokokupariset luodit. Kokokupariluodeilla saavutetaan suuri luodin jäämäpaino ja näinollen lihahävikki on usein pienempi, eikä lihaan pirstoudu lyijyluodin tavoin myrkyllisiä lyijyjäämiä. Useat hirviporukat ovat ottaneetkin jahtiin osallistumisen edellytykseksi kupariluodin käytön. Kokokuparisten patruunoiden ja luotien tarjonta, ja laatu ovat parantuneet roimasti viimevuosien aikana. Kupariluoti vaatii yleensä lyijyluotia kovemman osumanopeuden, joten lipitkille matkoille näillä ei riistalaukausta kannata ampua. Kokokuparisella luodilla varustettuja patruunoita lataavat tätänykyä lähes kaikki isommat alan toimijat.

Varmint- eli pienpetoluodit

Sitkashenkisten pienpetojen pyynnissä luodilta haetaan yleensä enemmän räjähtävää avautumisnopeutta tai sirpaloitumista ja maksimaallista tappotehoa. Pienpetopyynnissä varmint-luodilla varustetut patruunat ovat osoittaneet suurta suosiota erinomaisen tappotehonsa vuoksi. Luodit ovat yleensä suhteellisen kevyitä ja ne ladataan todella nopeiksi. Osuessaan pehmytkudokseen luoti sirpaloituu ja jättää lähes kaiken energiansa maaliin. Varmint-luodit ovat suosittuja myös hylkeen metsästyksessä, sillä haavoittunut hylje sukeltaa välittömästi ja saalis jää usein kadoksiin. Tällä hetkellä ehkä suosituin pienpetoluoti on Hornadyn valmistama V-MAX. Kyseistä luotia on saatavilla useimpiin yleisiin kaliipereihin ja ainakin Hornady, CCI ja Norma lataavat patruunoita tällä luodilla. Markkinoilta löytyy toki muitakin erinomaisia luotivaihtoehtoja.

 

Ballistinen kerroin /BC

Savuton ruuti ja vaippaluodit kehitettiin samoihin aikoihin 1880 luvun alkuvuosina. Näiden keksintöjen yhdistelmällä patruunoiden lähtönopeudet saatiin lähes kaksinkertaistumaan ja luodin aerodynamiikkaan täytyi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. 1800-luvun loppuvuosina ja 1900-luvun alussa kehitetty Spitzer tyyppinen luoti, joka muutti pelin täysin. Luodin lentorata laakeni huomattavasti mahdollistaen entistä pidemmät ampumamatkat. Ballistisella kertoimella kuvataan luodin lennon tehokkuutta. Mikäli muut muuttujat pysyvät muuttumattomina, mitä korkeampi kerroin on, sen pidemmälle ja suoremmin luoti lentää. Ballistinen kerroin muuttuu luodin nopeuden funktiona. Koska luodin nopeus hidastuu lennon aikana jatkuvasti, muuttuu myös ballistinen kerroin koko ajan. Luodin lentoon vaikuttaa BC:n lisäksi kymmenet muutkin tekijät, mutta tavanomaisen harrastajan ei niistä juuri tarvitse välittää.

 

Rihlannousu

Rihlannousulla tarkoitetaan piipussa olevan rihlauksen tiheyttä. Rihlannousu ilmoitetaan tavanomaisesti esimerkiksi ”1 in 8”, tai 1/8", eli yksi täysi kierros kahdeksan tuuman matkalla. Rihlannousu vaikuttaa luodin vakautumiseen. Toiset luodit toimivat tietyllä rihlannousulla erinomaisesti, mutta toisesta piipusta niillä ei kasaa synny. Yleensä halkaisijaansa nähden erityisen pitkät luodit ovat tarkkoja pyörimisnopeudestaan. Liian tiuhasti rihlatusta piipusta ammuttu luoti ylistabiloituu ja liian hitaalla pyörimisnopeudella luoti antistabiloituu. Luoti ei siis lennä suoraan, vaan ”vaappuu” lentäessään. Tehdaspiipuissa rihlannousu on yleensä valikoitu siten, että useimmat kyseisen kaliiperin luotityypit vakautuvat mainiosti, eikä loppukuluttajan välttämättä tarvitse uhrata ajatustakaan asialle. Karkeasti yleistäen raskaammat luodit toimivat usein paremmin tiuhemman nousun kanssa ja kevyemmät sekä nopeammat lataukset taas loivemmalla kierrolla.

 

Metsästyspatruunoiden tulee täyttää lain asettamat energiavaatimukset. Myös luodin luodin tyyppiä on rajoitettu isompien riistaeläinten kohdalla.

 

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea.

1) kettua, tarhattua naalia, mäyrää, saukkoa, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä ja hanhea saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin paino on vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea tai jonka patruunan luodin osumaenergia on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna vähintään 300 joulea.

2) metsäkaurista, itämerennorppaa, hallia, kirjohyljettä, sutta, ilvestä, ahmaa, euroopanmajavaa, kanadanmajavaa ja muflonia saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea; tai b) lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea.

3) valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa ja japaninpeuraa saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 6 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 000 joulea; b) luodin paino on 8 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 5,1 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea.

4) hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea; b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea.

Kohdissa 3 ja 4 mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia.

Kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen. (3.8.2017/516)

 

 Esimerksi .308 Win kaliiperiin löytyy patruunavalikoimaa vaikka ja kuinka

Tutustu Kiväärinpatruuna -valikoimaamme!